Jälleensyntyminen kristinuskossa ja Raamatusta pois jätetyt tekstit

Kristinuskossa nykyään vallalla olevia raamatun oppeja pidetään itsestäänselvyyksinä ja Jeesuksen antamina totuuksina elämän ja kuoleman luonteesta. Asia ei kuitenkaan ole läheskään näin yksiselitteinen. Nykykirkon opetukset ovat saaneet muotonsa vasta pitkään Jeesuksen kuoleman jälkeen, ja sekä Jeesuksella että varhaiskristityillä oli nykytiedon valossa hyvin erilainen kuva uskosta, elämästä ja kuolemasta. Tässä kirjoituksessa keskitytään tarkastelemaan raamatun ulkopuolelle jätettyjä kirjoituksia ja jälleensyntymis- eli reinkarnaatio-oppia jota Jeesus vaikuttaa todellisuudessa ihmisille saarnanneen. On mahdollista että kirkko on vajaan kahden vuosituhannen ajan opettanut meille hyvin erilaista maailmankuvaa kuin se jota Jeesus seuraajilleen opetti.

Aluksi on syytä tarkastella kirkkohistorian tuntemia faktoja aiheesta. Tässä yhteydessä esitetyt asiat eivät ole spekulaatiota vaan historiallisiin todisteisiin perustuvia tosiasioita ja ne edustavat historioitsijoiden nykykäsitystä tapahtumista. Myöhemmin esiintyvät Tuomaan evankeliumin tulkinnat ovat kirjoittajan omia ja niistä on mahdollista tehdä lukuisia erilaisia tulkintoja lukijan maailmankuvasta riippuen.

Jeesuksen kuoltua noin vuoden 40-50 tienoilla kesti aina vuoteen 367 ennenkuin nykymuotoinen uusi testamentti koottiin yhteen ja kanonisoitiin eli hyväksyttiin ja tunnistettiin pyhäksi. Kaanonin hyväksymisen taustalla oli kristinuskon hyväksyminen Rooman valtakunnan viralliseksi uskonnoksi, tätä ennen kristinusko oli levinnyt vain tavallisen kansan keskuudessa ilman keskitettyä johtoa. Kaanonia hyväksyttäessä uudesta testamentista jäi pois suuri määrä kirjallisuutta, jonka valitsemisesta päätti silloinen kirkolliskokous. Tuon kirkolliskokouksen motiiveista on mahdotonta saada tarkkaa tietoa, mutta on oletettavaa että Rooman valtakunnan edut painoivat kirjoituksia valittaessa.

Kaanonin ulkopuolelle jäi siis merkittävä määrä kirjallisuutta, josta tärkeimpänä voidaan pitää niin sanottua Tuomaan Evankeliumia. Tuomaan evankeliumi löydettiin vuonna 1945 ja katkelmia sen vanhemmasta versiosta löydettiin jo vuonna 1898. Tutkijat uskovat tekstien olevan peräisin joko vuoden 50 tai 100 tienoilta koulukunnasta riippuen, mutta ne on siis joka tapauksessa kirjoitettu heti Jeesuksen kuoleman jälkeen. Jos ne ovat peräisin jo vuodelta 50, ovat ne silloin vanhempia kuin nykyisen uuden testamentin kirjoitukset. Uuden testamentin kirjoista poiketen Tuomaan evankeliumi ei ole kuvaus Jeesuksen elämästä, vaan pelkästään kokoelma hänen opetuksiaan. Osa näistä opetuksista löytyy myös nykyisen uuden testamentin kirjoista, joten ne kaikki ovat mitä ilmeisimmin itsensä Jeesuksen kertomia.

Eräs merkittävimmistä asioista Tuomaan evankeliumissa ovat selvät viittaukset jälleensyntymiseen. Varhaiskristittyjen tiedetään muutenkin uskoneen laajasti reinkarnaatioon ennen kuin kristinuskosta tuli Rooman valtakunnan virallinen uskonto. Perehdytään seuraavaksi näihin Jeesuksen opetuksiin, jotka vastaavat yllättävän paljon itämaisten uskontojen käsitystä elämän ja kuoleman luonteesta toisin kuin nykykristinuskon opetuksista voisi päätellä. Tuomaan evankeliumi alkaa mielenkiintoisesti Jeesuksen lausumalla ”Kuka ikinä löytää näiden sanojen selityksen, hän ei tule maistamaan kuolemaa.”.

Hindut ja Buddhalaisuuden useat suuntaukset uskovat, että ennen syntymistään ihmiseksi, sielu elää ensin monta elämää eri eläiminä. Laajasti uskotaan myös, että kotieläimistä ja ihmisen syömistä eläimistä tulee seuraavassa elämässään ihmisiä. Lisäksi on olemassa tarinoita joissa eläin syntyy ihmiseksi syötyään ensin ihmisen edellisessä elämässä. Tuomaan evankeliumissa Jeesus opettaa ”Onnekas on se leijona, jonka ihminen syö, niin että leijonasta tulee ihminen. Ja tyhmä on se ihminen, jonka leijona syö, ja silti leijonasta tulee ihminen.” Tämä opetus ei jätä paljoa tulkinnanvaraa, varsinkaan kun sitä vertaa itämaisten uskontojen käsityksiin jällensyntymisestä ihmiseksi.

Itämaisissa reinkarnaatioon perustuvissa Buddhalaisuudessa ja Hindulaisuudessa uskotaan, että kun sielu on oppinut kaikki opetuksensa maan päällä, se pääsee pois jälleensyntymisen kierrosta ja yhtyy taas Jumalaan. Jeesus vaikuttaa opettaneen samoin, ja hän viittaakin Tuomaan evankeliumin opetuksissaan usein Jumalaan nimillä "Valo" tai "Yksi". Seuraavassa opetuksessaan Jeesus viittaa jälleensyntymisen kiertokulkuun, ja siihen että lopulta reinkarnaation pyörästä päädytään yhteyteen Jumalan ja kaikkeuden kanssa: ”Henkilö, vanha päiviltään, ei epäröi kysyä viikon vanhalta lapselta elämän paikasta, ja tämä henkilö tulee elämään. Sillä monet ensimmäisistä tulevat viimeisiksi, ja heistä tulee yksi.” Tässä opetuksessa on myös viittaus siihen että elämän alku ja loppu ovat hyvin lähellä toisiaan, ja vastasyntyneellä on vielä olemassa käsitys siitä mihin kuoleva tulee joutumaan.

Elämän syklisyyteen ja reinkarnaation pyörään viittaa myös Jeesuksen vastaus opetuslasten kysymykseen "Opetuslapset sanoivat Jeesukselle, ”Kerro meille, millainen loppu meille tulee.” Jeesus sanoi, ”Olette löytäneet alun, ja sitten etsitte loppua? Ymmärtäkää, loppu tulee olemaan siellä missä on alku. Onnittelut sille, joka seisoo alussa: hän tulee tuntemaan lopun eikä maista kuolemaa.”"

siitä miten kaikki loppuu. Jeesus opettaa että kaikki alkaa sieltä minne se loppuu, uudelleensyntymisessä se tarkoittaa sitä että sielu on kerran lähtenyt Jumalan luota reinkarnaation pyörään ja palaa lopussa takaisin alkuun Jumalan luokse. Kuten buddhalaisuudessa ja hindulaisuudessakin opetetaan, jokainen elämä myös loppuu samaan tilaan josta se aikanaan taas alkaa uudelleen.

Jos reinkarnaatio on todellista, silloinhan elämme kaikki jo nyt kuoleman jälkeistä elämää. Tähän Jeesus viittaa opetuslasten toisen kysymyksen yhteydessä: "Hänen opetuslapsensa sanoivat hänelle, ”Milloin tulee loppujen kuolleiden hetki, ja milloin tulee uusi maailma?” Hän sanoi heille, ”Mitä odotatte tulevaksi on jo tullut, mutta ette tiedä sitä.”"

Suorien jälleensyntymiseen viittaavien opetusten lisäksi Tuomaan evankeliumista löytyy myös muita opetuksia jotka vastaavat enemmän itämaisia uskontoja kuin nykyistä kristinuskoa. Ikuisen totuuden etsimisestä ja sen saavuttamisesta Jeesus opettaa: ”Ne jotka etsivät, eivät saisi lopettaa etsimistä ennen kuin löytävät. Kun he löytävät, he muuttuvat. Kun he muuttuvat, he tekevät ihmeitä, ja hallitsevat kaiken.”. Tämä on selvästi vastoin nykykirkon opetusta jonka mukaan ihmisen teoilla ei ole mitään merkitystä sillä synnit on jo annettu anteeksi ja ihminen pelastuu kunhan hän vain uskoo.

Tuomaan evankeliumista löytyy myös varsin merkittävä opetus jokaisen sielun ykseydestä Jumalan kanssa ja kaiken elävän sisällä olevasta Jumaluudesta. Nykykristinuskossahan opetetaan että ihmiset ovat Jumalan lapsia ja Jumala itse on kaiken yläpuolella, ihmisen saavuttamattomissa. Kyseisessä kielikuvassa Jumalaan viitataan taas "valona" perinteisen isähahmon sijaan. ”Kuvat ovat näkyviä ihmisille, mutta valo niiden sisällä on piilotettu Isän kuvan valoon. Hän tulee paljastetuksi, mutta hänen kuvansa on hänen valonsa piilottama.” Tämä opetus vastaa niin ikään itämaisten buddhalaisuuden ja hindulaisuuden käsitystä siitä, että jumalallinen on jokaisen ihmisen sisällä aluksi piilossa egon alla.

Kyseiset opetukset, kuten Raamattu ja uskonnoliset kirjoitukset yleensäkin, ovat toki monitulkintaisia eikä monelle niistä ole olemassa yhtä täysin oikeaa selitystä. Yllä esittämäni tulkinnat ovat omiani, mutta jokainen voi tutustua Tuomaan evankeliumiin ja lukea tekstit omassa kontekstissaan. Monien opetusten kohdalla selitykset riippuvat siitä mihin lukija itse uskoo, mutta osaa kohdista on vaikea selittää muutoin, etenkin kun ottaa huomioon että ne ovat samassa linjassa itämaisten uskontojen oppien kanssa. Jos yllä esittämäni tulkinnat vastaavat edes jollain tasolla Jeesuksen maailmankuvaa, on ymmärrettävää miksi kirjat jätettiin pois uudesta testamentista. Rooman valtakunta ei halunnut menettää kaikkea otetta kansastaan joka oli jo omaksunut kristinuskon, joten sen oppeja piti kenties ohjata sellaiseksi että valtakunta pysyy yhä johtajiensa hallinnassa. Kulttuurimme ja koko maailmanhistoria olisikin varsin toisenlainen jos kristinuskon opit olisivat perustuneet pyrkimiseen pois uudelleensyntymisen pyörästä totuutta etsimällä ja hyviä tekoja tekemällä. Sen sijaan meille opetettiin että jokaisen synnit on jo annettu anteeksi ja ripittäytymällä saa pahat tekonsa anteeksi, joten lopulta vain uskolla on väliä. Tämä maailmankuva jätti ihmisille vapaat kädet toimia itsekkäästi ja ahneesti muita huomioon ottamatta, pääsisiväthän he jokatapauksessa pois täältä. Tuomaan evankeliumissa Jeesus kuitenkin varoittaa samasta kuin buddhalaisetkin, eli kuoleman jälkeen tapahtuvasta elämän läpi kelaamisesta jossa ihmisen teot, itämaisittain kutsuttuna karma, punnitaan: "Jeesus sanoi, ”Älkää valehdelko, äläkä tee sellaista mitä inhoat, sillä kaikki asiat paljastetaan taivaan edessä. Kaiken jälkeen, ei ole mitään salattua mitä ei paljastettaisi, eikä mitään ole peitetty siten, että se jäisi salatuksi.”"