Jälleensyntyminen kristinuskossa ja Raamatusta pois jätetyt tekstit

Kristinuskossa nykyään vallalla olevia raamatun oppeja pidetään itsestäänselvyyksinä ja Jeesuksen antamina totuuksina elämän ja kuoleman luonteesta. Asia ei kuitenkaan ole läheskään näin yksiselitteinen. Nykykirkon opetukset ovat saaneet muotonsa vasta pitkään Jeesuksen kuoleman jälkeen, ja sekä Jeesuksella että varhaiskristityillä oli nykytiedon valossa hyvin erilainen kuva uskosta, elämästä ja kuolemasta. Tässä kirjoituksessa keskitytään tarkastelemaan raamatun ulkopuolelle jätettyjä kirjoituksia ja jälleensyntymis- eli reinkarnaatio-oppia jota Jeesus vaikuttaa todellisuudessa ihmisille saarnanneen. On mahdollista että kirkko on vajaan kahden vuosituhannen ajan opettanut meille hyvin erilaista maailmankuvaa kuin se jota Jeesus seuraajilleen opetti.

Aluksi on syytä tarkastella kirkkohistorian tuntemia faktoja aiheesta. Tässä yhteydessä esitetyt asiat eivät ole spekulaatiota vaan historiallisiin todisteisiin perustuvia tosiasioita ja ne edustavat historioitsijoiden nykykäsitystä tapahtumista. Myöhemmin esiintyvät Tuomaan evankeliumin tulkinnat ovat kirjoittajan omia ja niistä on mahdollista tehdä lukuisia erilaisia tulkintoja lukijan maailmankuvasta riippuen.

Jeesuksen kuoltua noin vuoden 40-50 tienoilla kesti aina vuoteen 367 ennenkuin nykymuotoinen uusi testamentti koottiin yhteen ja kanonisoitiin eli hyväksyttiin ja tunnistettiin pyhäksi. Kaanonin hyväksymisen taustalla oli kristinuskon hyväksyminen Rooman valtakunnan viralliseksi uskonnoksi, tätä ennen kristinusko oli levinnyt vain tavallisen kansan keskuudessa ilman keskitettyä johtoa. Kaanonia hyväksyttäessä uudesta testamentista jäi pois suuri määrä kirjallisuutta, jonka valitsemisesta päätti silloinen kirkolliskokous. Tuon kirkolliskokouksen motiiveista on mahdotonta saada tarkkaa tietoa, mutta on oletettavaa että Rooman valtakunnan edut painoivat kirjoituksia valittaessa.

Kaanonin ulkopuolelle jäi siis merkittävä määrä kirjallisuutta, josta tärkeimpänä voidaan pitää niin sanottua Tuomaan Evankeliumia. Tuomaan evankeliumi löydettiin vuonna 1945 ja katkelmia sen vanhemmasta versiosta löydettiin jo vuonna 1898. Tutkijat uskovat tekstien olevan peräisin joko vuoden 50 tai 100 tienoilta koulukunnasta riippuen, mutta ne on siis joka tapauksessa kirjoitettu heti Jeesuksen kuoleman jälkeen. Jos ne ovat peräisin jo vuodelta 50, ovat ne silloin vanhempia kuin nykyisen uuden testamentin kirjoitukset. Uuden testamentin kirjoista poiketen Tuomaan evankeliumi ei ole kuvaus Jeesuksen elämästä, vaan pelkästään kokoelma hänen opetuksiaan. Osa näistä opetuksista löytyy myös nykyisen uuden testamentin kirjoista, joten ne kaikki ovat mitä ilmeisimmin itsensä Jeesuksen kertomia.

Eräs merkittävimmistä asioista Tuomaan evankeliumissa ovat selvät viittaukset jälleensyntymiseen. Varhaiskristittyjen tiedetään muutenkin uskoneen laajasti reinkarnaatioon ennen kuin kristinuskosta tuli Rooman valtakunnan virallinen uskonto. Perehdytään seuraavaksi näihin Jeesuksen opetuksiin, jotka vastaavat yllättävän paljon itämaisten uskontojen käsitystä elämän ja kuoleman luonteesta toisin kuin nykykristinuskon opetuksista voisi päätellä. Tuomaan evankeliumi alkaa mielenkiintoisesti Jeesuksen lausumalla ”Kuka ikinä löytää näiden sanojen selityksen, hän ei tule maistamaan kuolemaa.”.

Hindut ja Buddhalaisuuden useat suuntaukset uskovat, että ennen syntymistään ihmiseksi, sielu elää ensin monta elämää eri eläiminä. Laajasti uskotaan myös, että kotieläimistä ja ihmisen syömistä eläimistä tulee seuraavassa elämässään ihmisiä. Lisäksi on olemassa tarinoita joissa eläin syntyy ihmiseksi syötyään ensin ihmisen edellisessä elämässä. Tuomaan evankeliumissa Jeesus opettaa ”Onnekas on se leijona, jonka ihminen syö, niin että leijonasta tulee ihminen. Ja tyhmä on se ihminen, jonka leijona syö, ja silti leijonasta tulee ihminen.” Tämä opetus ei jätä paljoa tulkinnanvaraa, varsinkaan kun sitä vertaa itämaisten uskontojen käsityksiin jällensyntymisestä ihmiseksi.

Itämaisissa reinkarnaatioon perustuvissa Buddhalaisuudessa ja Hindulaisuudessa uskotaan, että kun sielu on oppinut kaikki opetuksensa maan päällä, se pääsee pois jälleensyntymisen kierrosta ja yhtyy taas Jumalaan. Jeesus vaikuttaa opettaneen samoin, ja hän viittaakin Tuomaan evankeliumin opetuksissaan usein Jumalaan nimillä "Valo" tai "Yksi". Seuraavassa opetuksessaan Jeesus viittaa jälleensyntymisen kiertokulkuun, ja siihen että lopulta reinkarnaation pyörästä päädytään yhteyteen Jumalan ja kaikkeuden kanssa: ”Henkilö, vanha päiviltään, ei epäröi kysyä viikon vanhalta lapselta elämän paikasta, ja tämä henkilö tulee elämään. Sillä monet ensimmäisistä tulevat viimeisiksi, ja heistä tulee yksi.” Tässä opetuksessa on myös viittaus siihen että elämän alku ja loppu ovat hyvin lähellä toisiaan, ja vastasyntyneellä on vielä olemassa käsitys siitä mihin kuoleva tulee joutumaan.

Elämän syklisyyteen ja reinkarnaation pyörään viittaa myös Jeesuksen vastaus opetuslasten kysymykseen "Opetuslapset sanoivat Jeesukselle, ”Kerro meille, millainen loppu meille tulee.” Jeesus sanoi, ”Olette löytäneet alun, ja sitten etsitte loppua? Ymmärtäkää, loppu tulee olemaan siellä missä on alku. Onnittelut sille, joka seisoo alussa: hän tulee tuntemaan lopun eikä maista kuolemaa.”"

siitä miten kaikki loppuu. Jeesus opettaa että kaikki alkaa sieltä minne se loppuu, uudelleensyntymisessä se tarkoittaa sitä että sielu on kerran lähtenyt Jumalan luota reinkarnaation pyörään ja palaa lopussa takaisin alkuun Jumalan luokse. Kuten buddhalaisuudessa ja hindulaisuudessakin opetetaan, jokainen elämä myös loppuu samaan tilaan josta se aikanaan taas alkaa uudelleen.

Jos reinkarnaatio on todellista, silloinhan elämme kaikki jo nyt kuoleman jälkeistä elämää. Tähän Jeesus viittaa opetuslasten toisen kysymyksen yhteydessä: "Hänen opetuslapsensa sanoivat hänelle, ”Milloin tulee loppujen kuolleiden hetki, ja milloin tulee uusi maailma?” Hän sanoi heille, ”Mitä odotatte tulevaksi on jo tullut, mutta ette tiedä sitä.”"

Suorien jälleensyntymiseen viittaavien opetusten lisäksi Tuomaan evankeliumista löytyy myös muita opetuksia jotka vastaavat enemmän itämaisia uskontoja kuin nykyistä kristinuskoa. Ikuisen totuuden etsimisestä ja sen saavuttamisesta Jeesus opettaa: ”Ne jotka etsivät, eivät saisi lopettaa etsimistä ennen kuin löytävät. Kun he löytävät, he muuttuvat. Kun he muuttuvat, he tekevät ihmeitä, ja hallitsevat kaiken.”. Tämä on selvästi vastoin nykykirkon opetusta jonka mukaan ihmisen teoilla ei ole mitään merkitystä sillä synnit on jo annettu anteeksi ja ihminen pelastuu kunhan hän vain uskoo.

Tuomaan evankeliumista löytyy myös varsin merkittävä opetus jokaisen sielun ykseydestä Jumalan kanssa ja kaiken elävän sisällä olevasta Jumaluudesta. Nykykristinuskossahan opetetaan että ihmiset ovat Jumalan lapsia ja Jumala itse on kaiken yläpuolella, ihmisen saavuttamattomissa. Kyseisessä kielikuvassa Jumalaan viitataan taas "valona" perinteisen isähahmon sijaan. ”Kuvat ovat näkyviä ihmisille, mutta valo niiden sisällä on piilotettu Isän kuvan valoon. Hän tulee paljastetuksi, mutta hänen kuvansa on hänen valonsa piilottama.” Tämä opetus vastaa niin ikään itämaisten buddhalaisuuden ja hindulaisuuden käsitystä siitä, että jumalallinen on jokaisen ihmisen sisällä aluksi piilossa egon alla.

Kyseiset opetukset, kuten Raamattu ja uskonnoliset kirjoitukset yleensäkin, ovat toki monitulkintaisia eikä monelle niistä ole olemassa yhtä täysin oikeaa selitystä. Yllä esittämäni tulkinnat ovat omiani, mutta jokainen voi tutustua Tuomaan evankeliumiin ja lukea tekstit omassa kontekstissaan. Monien opetusten kohdalla selitykset riippuvat siitä mihin lukija itse uskoo, mutta osaa kohdista on vaikea selittää muutoin, etenkin kun ottaa huomioon että ne ovat samassa linjassa itämaisten uskontojen oppien kanssa. Jos yllä esittämäni tulkinnat vastaavat edes jollain tasolla Jeesuksen maailmankuvaa, on ymmärrettävää miksi kirjat jätettiin pois uudesta testamentista. Rooman valtakunta ei halunnut menettää kaikkea otetta kansastaan joka oli jo omaksunut kristinuskon, joten sen oppeja piti kenties ohjata sellaiseksi että valtakunta pysyy yhä johtajiensa hallinnassa. Kulttuurimme ja koko maailmanhistoria olisikin varsin toisenlainen jos kristinuskon opit olisivat perustuneet pyrkimiseen pois uudelleensyntymisen pyörästä totuutta etsimällä ja hyviä tekoja tekemällä. Sen sijaan meille opetettiin että jokaisen synnit on jo annettu anteeksi ja ripittäytymällä saa pahat tekonsa anteeksi, joten lopulta vain uskolla on väliä. Tämä maailmankuva jätti ihmisille vapaat kädet toimia itsekkäästi ja ahneesti muita huomioon ottamatta, pääsisiväthän he jokatapauksessa pois täältä. Tuomaan evankeliumissa Jeesus kuitenkin varoittaa samasta kuin buddhalaisetkin, eli kuoleman jälkeen tapahtuvasta elämän läpi kelaamisesta jossa ihmisen teot, itämaisittain kutsuttuna karma, punnitaan: "Jeesus sanoi, ”Älkää valehdelko, äläkä tee sellaista mitä inhoat, sillä kaikki asiat paljastetaan taivaan edessä. Kaiken jälkeen, ei ole mitään salattua mitä ei paljastettaisi, eikä mitään ole peitetty siten, että se jäisi salatuksi.”"

Intuitio - sattumaa vai todellinen ilmiö?

Meillä kaikilla on joskus ollut intuitiivisen tietämisen hetkiä, tunne vatsanpohjassa joka kertoo meille miten jossakin tilanteessa tulee käymään. Päätimme sitten seurata tätä tunnetta tai emme, intuition ennustukset pitävät välillä paikkansa hämmentävän hyvin, joskus vastoin kaikkea logiikkaa. Onko kyse sattumasta? Onko meillä ennakkoaavistuksia kaiken aikaa mutta muistamme vain oikeat arvaukset? Vai lähettääkö Jumala meille informaatiota? Löytyykö intuitiolle järkeenkäypää selitystä?

Vastaus viimeiseen kysymykseen on: kyllä löytyy! Vaikka yliluonnolliset selitykset olisivat kiehtovia, intuition todellinen peruste löytyy useimmissa tapauksissa aivojen toiminnasta. Jokainen on varmasti kuullut sanonnan, jonka mukaan käytämme vain 10% aivojemme kapasiteetista. Tämä on totta siltä osin, että voimme tietoisesti käyttää vain murto-osaa aivojemme valtavasta laskentatehosta. Tietoinen mieli on kuitenkin varsin rajoittunut verrattuna tiedostamattomaan mieleen, joka tunnetaan kansankielessä paremmin alitajuntana.

Siinä missä tietoinen mieli prosessoi ja huomioi vain ne asiat joihin tietoisesti kiinnitämme huomiota, tiedostamaton mieli pystyy käsittelemään ja ottamaan huomioon lähes kaiken informaation jota eri aistimme meille tuovat. Tietoisen mielen kapasiteetti on syystäkin rajoittunut, evoluution kehityskulussa on ollut eduksi kiinnittää huomio vain selviämisen kannalta kaikkein olennaisimpaan informaatioon. Jos tietoiseen mieleemme vyöryisi kaikki mahdollinen informaatio, eläminen olisi yksinkertaisesti mahdotonta. Tiedostamattoman mielen toiminnassa näiden suurten tietomäärien käsittely on kuitenkin automatisoitu. Esimerkiksi heitellessäsi pesäpalloa tiedostamaton mieli tekee jatkuvasti uskomattoman määrän laskutoimituksia alkaen napattavan pallon vauhdista, suunnasta ja sijannista aina oman kehon liikkeisiin. Emme tietoisesti huomaa tätä prosessointia, mutta sitä tapahtuu joka hetki. Emme myöskään voi tietoisesti tehdä näitä laskelmia, joten meidän tulee vain luottaa siihen että tiedostamaton mielemme laskee pallon liikkeet ja kehomme asennot oikein.

Miten tiedostamattoman mielen valtava prosessointikapasiteetti sitten liittyy intuitioon? Oletetaan että olet tekemässä päätöstä kannattaisiko uuteen bisneskumppaniin luottaa. Keräät tietoisessa mielessäsi henkilöön ja tämän käytökseen liittyviä faktoja ja tulet niiden perusteella johonkin loogiseen johtopäätökseen. Intuitiosi kuitenkin kertoo kertoo päinvastaista, ja lopulta saatkin selville että huolellisesti tehty järkiperusteinen päätelmäsi oli väärä. Kyseessä ei ollut universaalista totuudenlähteestä peräisin oleva tieto, vaan tiedostamattoman mielesi tekemä äärettömän tarkka analyysi kaikesta tilanteeseen liittyvästä informaatiosta.

Siinä missä tietoinen mielesi pystyy käyttämään päättelyissään vain sellaista informaatiota johon olet tietoisesti kiinnittänyt huomiosi, tiedostamaton mielesi on käyttänyt moninkertaista tietomäärää. Koska tiedostamaton mieli toimii automaattisesti ja huomaamatta, sen tekemät laskelmat eri tilanteista eivät välity tietoiseen mieleen suoraan. Tiedostamaton mieli ei voi viestiä sanallisesti kuten tietoinen mieli. Tiedostamaton mieli kertoo laskelmiensa tulokset tunteella vatsanpohjassa, intuitiolla. Tietoinen mieli ei voi koskaan päästä lähellekkään tiedostamattoman mielen osumatarkuutta erilaisia asioita analysoitaessa, koska vaikka sillä olisikin käytettävissä kaikki sama informaatio, sen läpikäyminen ja tulkitseminen olisi liian hidasta ja työlästä, kuten kiinni otettavaan pesäpalloon liittyvän informaation tietoinen käsittelykin. Lisäksi tiedostamaton mieli käyttää laskelmissaan sellaista informaatiota jonka olemassaolosta meillä ole vielä tietoakaan. Kiinnitämme tietoisesti huomiota vain sellaisiin asioihin joita olemme tottuneet huomaamaan, tiedostamattamme huomaamme kaiken sen jota aistiemme kautta välittyy. Tiedostamattoman mielen käytettävissä on kaikki se mitä aistimme havaitsevat aina ihmisen äänensävyistä, mikroilmeistä ja sydämmen sykkeestä jopa sellaisiin asioihin joita emme välttämättä edes tienneet voimamme aistia.

Kuten pesäpalloa heitellessäkin, tiedostamattoman mielen laskut ja prosessit muuttuvat tarkemmiksi harjoituksen myötä. Samoin käy intuitiolle. Vaikkei intuitio aluksi olisikaan sataprosenttisen oikeassa (ja se kuitenkin on aina useammin oikeassa kuin tietoinen päättelyketju), sen laskelmat tarkentuvat kun tiedostamattoman mielen vihjeitä alkaa kuuntelemaan. Lisäksi käytön myötä intuition hiljainen ääni voimistuu helpommin huomattavaksi. Vaikka looginen päättely ja tietoinen järkeily ovat tärkeitä, intuitiota kannattaa opetella käyttämään päätöksenteon apuna jo siitä yksinkertaisesta syystä että sen vihjeet perustuvat maailman tehokkaimman supertietokoneen, ihmisaivojen, tekemiin laskelmiin.

Syövän voi parantaa ilman myrkyllisiä lääkehoitoja ja kemoterapiaa

Loistava dokumentti syövän parantamisesta luonnollisin menetelmin ilman kemoterapiaa ja leikkauksia. Tehokkaammat ja turvallisemmat tavat taistella syöpää vastaan ovat olleet tiedossa jo pitkään, mutta ne ovat jääneet marginaaliin suurten lääkeyhtiöiden keskittyessä miljarditulot tuoviin myrkkyhoitoihin. Dokumentissa kuullaan yli kolmeakymmentä huippulääkäriä ja alan ammattilaista, jotka esittelevät vaihtoehtoisia hoitomuotoja ja selittävät niiden toiminnan perusteet.

Miksi käymme sotaa huumeita vastaan?

Länsimaissa on käyty niin kutsuttua, huumeidenvastaista sotaa aina vuodesta 1971 asti, jolloin yksi Yhdysvaltain historian epäonnistuneimmista presidenteistä, Richard Nixon, lanseerasi termin viestissään kongressille. Siitä asti suurin osa läntistä pallonpuoliskoa on yrittänyt epäonnistuneesti päästä eroon ongelmasta pakkokeinoja käyttämällä, tuhoten samalla satojen tuhansien heikommista lähtökohdista ponnistavien ihmisten elämän. Nykyinen malli ei ole pelkästään tehoton, vaan se loukkaa myös kansalaisten itsemäärämisoikeutta ja vapautta sekä asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan heidän luomansa tuottavuuden perusteella.

Huumesodan ideologia ei perustu ihmisten hyvinvoinnin edistämiseen, vaan sen perimmäinen tavoite on maksimoida yhteiskunnan hyöty pakottamalla tuottamattomat yksilöt yhteiskuntamme ulkopuolelle tai vankiloihin. Talousjärjestelmän etu ajaa yksilön hyvinvoinnin ja vapauden ohi. Poliitikkojen ajama linja lähtee siitä olettamuksesta, että kansalaiset olisivat järjestelmälle velkaa maksimaalisen tuottavuutensa ja työpanoksensa, joita vastaan järjestelmä sitten suo heille vapauksia ja oikeuksia. Huumeriippuvainen ei tuota yhteiskunnalle mitään, eivätkä kohtuukäyttäjätkään yleensä anna valtioille ja yrityksille parasta mahdollista työpanostaan. Terveyteen ja hyvinvointiin liittyvien korulauseiden takana huumeiden vastaisen sodan ainoa tarkoitus on pakottaa ihmiset antamaan kaikkensa talouden rattaiden pyörittämiseksi, muuten seurauksena on lainsuojattomuus ja yhteiskunnan ulkopuolelle joutuminen. Talousjärjestelmämme ei siis ole enää olemassa ihmisten vapauden ja hyvinvoinnin turvaamiseksi, vaan ihmiset ovat olemassa talousjärjestelmän hyvinvoinnin takia.

Yksinkertainen tieteellinen tutkimus vastaa kysymykseen, mikseivät pakkokeinot toimi riippuvuutta ja huumeongelmaa vastaan. Heti Nixonin pahamaineisen sodanjulistuksen jälkeen 1970-luvun lopulla kanadalaiset psykologit Simon Fraserin yliopistolta Brittiläisestä Kolumbiasta suorittivat kuuluisan rottapuisto-tutkimuksen. Tutkimuksessa rotille aiheutettiin stressitila laittamalla ne eroon lajitovereistaan luonnottomaan ja virikkeetömään laboratorioympäristöön. Rotat saivat tässä eristetyssä ympäristössä nauttia vapaasti heroiiniin verrattavissa olevaa morfiinia. ja ne kehittivätkin itselleen nopeasti huumeongelman. Kun tutkijat siirsivät morfiiniriippuvaiset rotat takaisin niiden lajitovereiden seuraan rotan luonnollisia elinoloja vastaavaan virikkeelliseen puistoon, kaikki lopettivat itsenäisesti huumeidenkäytön, vaikka morfiinia oli edelleen vapaasti saatavilla. Tutkimus siis osoitti, etteivät huumeet itsessään ole riippuvuuden ja ongelmien aiheuttajia, vaan pelkästään itselääkintää ulkopuolisten tekijöiden aiheuttamaan tuskaan ja ahdistukseen. Tämän ja muiden vastaavien tutkimusten perusteella onkin selvää, että pakkokeinot vain pahentavat huumeongelmaa, jonka todellinen ratkaiseminen vaatisi addiktien vapauksien lisäämistä ja huomattavasti suurempia uhrauksia näiden hylättyjen sielujen elinolosuhteiden parantamiseksi. Nykymallisessa yhteiskunnassa moni elää sellaisen tuskan keskellä, että sen saa katoamaan vain päihteillä.

Miksi pidämme riippuvaisia ja muita huonosti tuottavia ihmisiä ihmisiä loisina ja yhteiskunnan takkaana? Jos tuottavuutta tai työpanosta pidetään vapauksien, etujen ja oikeuksien mittarina määriteltäessä eri asioiden hyväksyttävyyttä, voisimme suoraan siirtyä progressiivisiin oikeuksiin jotka lisääntyvät vaurauden mukaan. Jos taas haluamme toteuttaa poliitikkojen vaalipuheissa esittämiä arvoja vapaudesta, hyvinvoinnista ja ihmisoikeuksista, joudumme arvioimaan käyntäntöjämme kokonaan uudelta kantilta. Tieteen todistama tosiasia on, että ihmiset lääkitsevät pahaa oloaan omatoimisesti vaikka käyttäisimme kaikki resursimme pakkokeinoihin. Jos joidenkin yksilöiden ongelmista ja huumeidenkäytöstä aiheutuu yhteiskunnalle kuluja sekä tuottavuuden laskua, voidaan sitä pitää yhteisen vapauden ja inhimillisyyden toteutumisen hintana.

Suurin osa kovien huumeiden, kuten esimerkiksi heroiinin, yhteiskunnallisista ongelmista johtuu niiden laittomuudesta. Ainoa suora haitta yhteiskunnalle on huumeidenkäyttäjän työpanoksen menettäminen. Ihmisen luonnollinen tarve lievittää tuskaansa pitää huolen siitä, että rikollisten pyörittämä pakotie pahasta olosta on olemassa niin kauan, kunnes yhteiskunta luo paremman vaihtoehdon. Lisäksi on varsin absurdia, että on laillisesti hyväksyttävää istua kotonaan ryyppäämässä pahaan oloonsa ilman että kukaan tekee asialle mitään, mutta jos tekee saman toisella aineella, on lainsuojaton. Mikäli yhteiskunnallamme ei ole myötätuntoa auttaa heikoimmassa asemassa olevia yksilöitään parantamaan elämänlaatuaan ja sitäkautta tuskaansa, voisimme edes suoda heille vapauden helpottaa oloaan heidän itsensä parhaaksi katsomalla tavalla aiheuttamatta enempää kärsimystä. Tämä tarkoittaisi joko huumeiden dekriminalisointia tai valtion kontrolloimaa säädeltyä ja verotettua huumekauppaa, joka poistaisi rikolliset elementit ja maksimoisi yhteiskunnan tuottavuuden sen heikoimpien jäsenten kustannuksella. Tämän asetelman toteuttamiseen nykymallimmekin epäonnistuneesti pyrkii.

Huumeiden täysi laillistaminen ja vapaa käyttö kuulostaa monen korvaan pelottavalta. Vaikkei se olekaan inhimillisin vaihtoehto heikoimmille ihmisille, se olisi kuitenkin nykyistä järjetöntä pakkoon perustuvaa mallia inhimillisempi. Käyttäytymistieteellinen näyttö tekee myös tyhjäksi huumeiden vastaisen sodan kannattajien argumentin, jonka mukaan huumeiden käyttö räjähtäisi käsiin. Tasapainoista ja mielekästä elämää elävillä ihmisillä ei yksinkertaisesti ole tarvetta paeta todellisuutta tai lievittää tuskaa. Huumeriippuvaisille ja yhteiskunnan ulkopuolelle suljetuille se sitävastoin antaisi mahdollisuuden elää astetta normaalimpaa elämää. Kun huumeet ovat jyrkkä tabu, on hyvin vaikea erottaa laittomuuden tuomia terveys- ja rikollisuusongelmia itse aineiden käytöstä johtuvista ongelmista. Mikäli huumeriippuvaiset pääsisivät rikollisesta maailmasta takaisin yhteiskuntamme jäseniksi, he olisivat askeleen lähempänä normaalia elämää, ja osa voisi jälleen osallistua tuottavaan toimintaan.

Huumeiden käytön terveysriskejä suuremmat haitat riippuvaiselle aiheuttaa siis nimenomaan lainsäädäntö ja yhteiskunnan ulkopuolelle joutuminen. Kolme viimeisintä Yhdysvaltain presidenttiä, Clinton, Bush Jr. ja Obama ovat kaikki myöntäneet polttaneensa joskus pilveä. Siitäkin huolimatta kaikki ovat päässeet urallaan pidemmälle kuin 99,9% planeettamme väestöstä tulee koskaan pääsemään. Jos joku heistä olisi aikanaan joutunut tekemisiin virkavallan kanssa, olisi minimipalkkaisen työnkin löytäminen Yhdysvalloista ollut vaikeaa. Onko siis järkevää rankaista huumeiden käyttäjiä vankilalla mahdollisen hoidon ja elämänlaadun parantamisen sijaan?

Toinen ihmisen toimintaa ohjaava psykologinen tekijä on egoismi. Kaikki ovat tietoisia huumeiden haitoista, mutta jokainen niitä kokeileva uskoo olevansa haittojen ulkopuolella siihen asti, että haitat alkavat näkyä omassa elämässä. Tässä vaiheessa yksilö tajuaakin yllättäen olevansa yhteiskunnan ulkopuolella, ja peli on hänen silmissään menetetty. Tämä tapahtuu yleensä silloin, kun ensimmäiset ongelmat virkavallan kanssa ilmaantuvat, eikä paluu yhteiskuntaan ole enää mahdollista. Tämä lisää huumeriippuvaisen tuskaa entisestään ja huumeiden käyttö pahenee.

Täysi huumeiden laillistaminen ja verojen kerääminen on kuitenkin vain toimi, jolla voidaan maksimoida tuottavuus ja minimoida yhteiskunnalle koituvat haitat. Mikäli haluamme päästä irti tuottavuusajattelusta ja käyttää talousjärjestelmäämme ihmisten hyvinvoinnin parantamiseen, vaaditaan suurempia uhrauksia. Ajattelumme on kehityttävä radikaalisti. Meidän on tällöin kehitettävä vapauksien rinnalle mahdollisuuksia parantaa elämänlaatuaan niin, ettei huumeita enää tarvita tuskan lievittämiseen. Ainoa ongelma on, etteivät nämä tukitoimet voi mitenkään perustua pakkokeinoihin ja lisäkärsimyksen aiheuttamiseen, joten ne ovat kalliita. Toisaalta jos sama asia muotoillaan uudelleen ja kysytään, mikä on vapauden ja ihmisarvoisen elämän hinta, vastauksen tulisi olla selvä.

Koska aihe on huumesodan takia ollut niin pitkään tabu, kaikkia vaadittavia ja tehokkaimpia keinoja huumeriippuvaisten elämänlaadun parantamiseksi ei ole voitu kunnolla tutkia. Vieroitusohjelmat ovat varmasti yksi osa tätä kuviota, mutta on myös tehtävä valtavia uhrauksia ja investointeja, jotta myös ihmisten jokapäiväiset elinolot ja yleinen henkinen tasapaino olisivat sellaisia, ettei huumeiden käyttöön olisi tarvetta. Huumevalistuksen reformi olisi ainakin ensimmäinen askel oikeaan suuntaan, sillä nykyinen Jeesustelumalli vain pahentaa tilannetta. Kaikilla muilla elämänalueilla paitsi seksissä ja huumeiden kohdalla kokenut mentori opettaa noviisia ohjatusti, antaen kädestä pitäen oppia käytännön asioihin. Autokoulussa, armeijassa ja työpaikoilla parhaaksi koetut ja turvallisimmat käytännöt opetetaan kokeneemman ohjauksessa, jottei niitä tarvitsisi oppia virheiden kautta. Nykyinen huumevalistus maalaa kaikesta huumeisiin liittyvästä niin epärealistisen kuvan, että ensimmäisiä huumeita kokeiltuaan jokainen heittää kaiken virallisilta tahoilta kuulemansa heti romukoppaan. Siksi ongelmien ratkaisemiseksi olisi unohdettava tabut ja avattava keskustelu vaiettujen aiheiden korjaamiseksi. vain avoimella keskustelulla, puolueettomalla tieteellisellä tukimuksella ja taloudellisilla uhrauksilla voidaan taata tasavertainen ja inhimillinen yhteiskunta kaikille lähtökohtiin katsomatta. Se on vapauden hinta.

Dr. Wayne Dyer The Shift

Thank you. Thank you. Thank you. Astumme elämän iltapäivään täysin valmistautumattomina. Lisäksi elämme sellaisen illuusion varassa, että arvomme ja ihanteemme toimivat kuin ennenkin. Mutta iltapäivä ei suju aamun ohjelman mukaan. Aamun kohokohdat ovat iltapäivän mitättömyyksiä. Aamun totuudet ovat illan tullen muuttuneet valheiksi.

Elämän perimmäinen tarkoitus on olla onnellinen, nauttia elämästä eikä jatkuvasti pyrkiä johonkin muualle. Moni pyrkii koko elämänsä ajan johonkin muualle. He eivät koskaan pääse perille. Elämänsä tarkoituksen voi löytää palaamalla luontoon. Change your thougs, change your life. Laotsen mukaan oleminen on peräisin ei-olemisesta. Jesse; Olemme syntyneet pyhästä hengestä. Olemme kaikki lähtöisin samasta hengestä. Ensi olemuksemme oli tippa alkulimaa, siinä oli kaikki mitä tarvittiin kehittymiseemme. Elämämme tarkoitus on valmiina, persoonallisuutemme on valmiina. Kaikki on valmiina, kun vain annamme sen tulla. Perhe/kulttuuri luo illuusion, joka opettaa ettemme oikeastaan voi uskoa omaan itseemme vaan meidän on uskottava johonkin, joka on ulkopuolellamme. Matka kohti kunnianhimoa alkaa. Kun lupaamme ottaa homman hoitoomme sysäämme luojan syrjään ja luojan tilalle astuu ego. Egomme alkaa kertoa meille, että emme olekkaan luojan luoma olento ja ego väittää että olemme mitä omistamme. Pian samaistumme omaisuuteemme ja alamme uskoa että mitä enemmän omistamme, sitä arvokkaampia olemme ihmisinä. Näin kasvatamme lapsemme kulttuuriin joka haluaa lisää. Egon mantraksi muodostuu “lisää”. Ja mitä enemmän omistamme sitä enemmän pelkäämme, että joku yrittää viedä meiltä omaisuutemme. Pyrimme kaikin keinoin suojelemaan ja lisäämään omaisuuttamme. Ongelma on siinä, että jos olemme yhtä kuin omaisuutemme kadotamme itsemme mikäli joudumme luopumaan omaisuudestamme. Egomme väittää myös, että olemme yhtä kuin saavutuksemme. Ego siis väittää, että olemme sitä mitä teemme. Toisin sanoen yhtä kuin saavutuksemme, menestyksemme ja ihmisarvomme perustuvat näin ollen saavutuksiimme. Meidän on tehtävä rahaa, saatava ylennys ja voitettava muut. Näin meille opetetaan jatkuvasti esim nuorille urheiluharrastuksissa. Tärkeintä on olla ykkönen, parempi kuin muut. Uskomme että on pakko kilpailla aina ja kaikkialla. Näin egomme väittää. Egomme väittää myös että olemme sitä mitä muut ajattelevat meistä. Nuoret luulevat, että heidän on pukeuduttava muiden maun mukaan ja jos joku ei pidä minusta, vika on minussa. Jos siihen uskoo, muuttuu eri ihmiseksi vähän väliä. Tämä koskee erityisesti naisia ja heidän suhdettaan perheeseen. Naisille opetetaan usein, että he voivat toteuttaa itseään vain suhteessa perheeseen. Tyttärinä, äiteinä, isoäiteinä. Perhesuhteet ovat antoisa elämänalue, jos nainen niin haluaa, mutta ne eivät ole ainoa tärkeä elämänalue. Monella naisella on sisäinen tarve tehdä jotain suurempaa, mutta monesti se sysätään syrjään. Kannustankin naisia kuuntelemään sisäisiä tarpeitaan. Kuuntele ääntä, joka kertoo tarpeesta tehdä jotain suurta. Meillä kaikilla on sama oikeus toteuttaa tätä sisäistä tarvetta.

Ego puhuu meille myös erillisyydestä, ego uskoo, että olemme kaikki erillämme toisistamme. Ja että olemme erillämme siitä, mikä elämästämme puuttuu. Räikeimmin ego erehtyy, kun se väittää meidän olevan erillämme jumalasta. Elämän iltapuolella opimme, että olemme lähtöisin hengestä. Voimme kutsua sitä jumalaksi, taoksi tai joksikin muuksi. Henki on kaikkialla. Sen on pakko olla, koska se on kaiken luoja. Kaikki on lähtöisin hengestä, myös me. Henki on minussa. Se on myös kaikessa, mikä minulta tuntuu puuttuvan. Olemme kaikki yhteydessä kaikkeen, mikä meiltä tuntuu puuttuvan. Meidän on vain asetuttava yhteyteen sen kanssa ja kutsuttava se luoksemme. Egomme rakenne säilyy siis elämän iltapuolellakin samanlaisena. Kilpailemme, haluamme voittaa ja olla parempia kuin muut. Päädymme siis elämään valheessa. Aamun totuus on iltapäivään mennessä muuttunut valheeksi. Harmiksemme emme osaa siirtyä elämän merkitykselliseen jaksoon. Siihen auttaa, kun palaamme kohdussa viettämäämme aikaan. Laotsen sanoin: Anna itsellesi rauha. Tao ei tee mitään eikä se jätä mitään tekemättä. Meidän on voitava antaa periksi tietäen, ettemme ole yksin, että meitä ohjataan ja voimme luottaa omaan luontoomme. Meidän ei tarvitse kamppailla sen kanssa tai olla siitä vastuussa. Anna elämäsi soljua rauhassa, älä yritä hallita sitä. Elämämme merkityksellisessä vaiheessa alamme ymmärtää sisäistä kutsumustamme. Sitä ei kukaan muu voi meille osoittaa kuin me itse. Mutta jos me tunnemme sen, muiden voittamisesta tulee toisarvoista. Tärkeämmäksi tulee merkityksellinen elämä. Kun toimimme aidosta itsestämme käsin, olomme on auvoisa. Kun alat toteuttaa tarkoitustasi, olet löytänyt dharman. Egon sijasta eletään tarkoituksen, sisäisen kutsumuksen kautta. Kyse on siirtymästä pois ulkoisista yllykkeistä kohti suurempaa tietoisuutta. Suurten ajattelijoiden puheissa jumalasta toistuu yksi teema - hiljaisuudessa oleminen. Kun muut nukkuvat eikä mikään häiritse, kun tunnemme olevamme yksin luojamme kanssa, olemme lähinnä luojaamme. Ei ole kuse vain hyvästä olosta vaan oman jumalallisen alkuperän ja sen suomien mahdollisuuksien tajuamisessa. Kyse on paluusta sinne, mistä olemme tulleet. Meidän ei pidä lakata etsimästä. Löydämme lopulta perille sinne, mistä olemme tulleet ja näemme sen ensikertalaisen silmin.

Egon määritelmä by baazio:
Ihmisen harhakäsitys oman itsensä ylivertaisuudesta ja paremmuudesta muihin nähden. Harhakuvitelma ruokkii itseään vahvistamalla oman edun mukaista informaatiota ja jättäen huomiotta oman edun vastaisen tiedon. Ego suojaa itsekeskeistä kuvaa itsestä ja tavoittelee jatkuvasti nopeaa ja helppoa tyydytystä. Ego on se puoli ihmisestä joka kokee olevansa erillinen kaikesta muusta, jolloin kaikki itseen liittyvä koetaan korostetun positiivisesti ja kaikki omaan itseen tai etuun liittymätön koetaan negatiiviseksi tai vihamieliseksi. Ego aiheuttaa kapeakatseisuutta ja väärää perspektiiviä asioiden tarkastelussa, ja egon värittämät näkemykset ovat siksi vääristyneitä tai haitallisia.

“Riippuvuus voitaisiin määritellä pyrkimyksinä konrolloida elämänkokemuksiamme jonkin ulkoisen apukeinon avulla. Ikävä kyllä kaikki ulkoapäin tulevat yritykset elämämme parantamiseen ovat kuitenkin kaksiteräisiä miekkoja: ne ovat aina hyviä ja huonoja. Mikään ulkoinen apukeino ei paranna tilannettamme, tekemättä sitä samalla huonommaksi.” - Thomas Hora M.D.

Riippuvuuden tarkasteleminen pelkästään sairautena, joko perittynä tai myöhemmin hankittuna, rajaa sen pelkästään lääketieteelliseksi ongelmaksi. - Gabor Mate M.D.

Vieroitusoireet eivät yksinään tarkoita sitä että olisit riippuvainen; riippuvuutta varten tarvitaan myös himoa kohteeseen ja siihen uudelleen lankeaminen. - Gabor Mate

Huumeet, kuten kokaiini tai alkoholi, lisäävät hetkellisesti mielihyvää tuottavia kemikaaleja kuten dopamiinia ja endorfiinia aivoihin. Suuret hetkelliset dopaamiinipurkaukset kuitenkin vähentävät jatkuvasti aivojen omaa tuotantoa, ja tuotannosta vastaavien reseptoreiden määrä vähenee. Kun kemikaaleja erittyy vähemmän, täytyy ainettakin nauttia jatkuvasti enemmän saman vaikutuksen saamiseksi. Reseptoreiden palautuminen normaalille tasolle kestää jopa kuukausia, siksi esimerkiksi stimulantteihin on helppo sortua vielä pitkään niiden poistuttua kehosta ja fyysisten vierotusoireiden hävittyä.

Nälän tyydyttäminen lisää ihmisen dopamiinitasoja viidelläkymmenellä prosentilla. Seksuaalinen nautinto lisää dopamiinitasoja sadalla prosentilla, kun taas chrystal meth eli methanfetamiini lisää dopamiinitasoja jopa 1200 prosenttia. Tälläisten aineiden jatkuvalla nauttimisella dopamiiniradat ovat huomattavasti pienentyneet monilla tärkeillä aivojen alueella. Suurin osa muutoksista ei ole pysyviä, mutta niistä toipuminen vie pitkiä aikoja. Himo joihinkin aineisiin saattaa pysyä vuosia, mikä viittaa siihen että käytöllä on pitkäaikaiset vaikutukset aivojen rakenteeseen ja sitäkautta ihmisen ajatteluun.